"Pidän mielestäni enemmän turtuneena..
Realistisuus "laimennettuna".. jotten koko ajan näkisi maailman rumuutta..
Ihmisten ahneutta..Pahuutta..
Joka nostaa päätään sisälläni mutta peitän sen hymyilevän naamarini taakse...Eräs tuttava kertoi tänään kovasti suunnitelmistaan kun pääsee eläkkeelle..
Eikö aika olisi nyt?
.. kuinka sekunti eroaa sekunnista tänään...Älä odota.. toteuta..
Älä puhu huomisesta,viikon päästä, vuoden....
Joka nostaa päätään sisälläni mutta peitän sen hymyilevän naamarini taakse...Eräs tuttava kertoi tänään kovasti suunnitelmistaan kun pääsee eläkkeelle..
Eikö aika olisi nyt?
.. kuinka sekunti eroaa sekunnista tänään...Älä odota.. toteuta..
Älä puhu huomisesta,viikon päästä, vuoden....
Kuuntelin tovin ja sanoin entä jos et selviä sinne asti..
Hyväksyin kuoleman .. mietin sitä viimeisen kuukauden päivittäin joka hetki ja en pelkää enään... enemmän pelkään menetettyjä päiviä tekemättä mitään.. tuhlaten ne....Asioita jolle ei voi mitään... En pelkää paniikkia ja se ei ole enään ollut elämässäni...
Tarvitset ainoastaan halauksen ja saat korvikkeeksi diapameja..." -T.K-
Näin hyvin eräs ystäväni osasi kirjoittaa.
Itsekkin haluan aika lailla turruttaa itseni.
Etten tuntisi.
Joutuisi kärsimään.
Maailma on ruma paikka. En enää näe sitä kauneutta. Mihin olen hävittänyt sen?
Yritän muistaa miltä tuntui, kun istui mökin laiturilla jalat järvessä ja pieni tulen vire aurinkoisessa säässä hiveli ihoa.
Mutta jokin estää minua muistamasta.
Jokin möykky sisälläni.
Elämästä on hävinnyt se ilo kaikesta pienestäkin.
Voi kun olisi lapsi vielä. Ei tarvitsisi murehtia ja miettiä.
Ei tietäisi maailman menosta mitään.
Välillä huomaan jääväni tuijottamaan lastani ja miettimään. -Onneks hän ei vielä ymmärrä kuinka karu maailma on."
Päässä soi koko ajan "Voi kunpa matkas onneksi koituis. Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa. Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Kunpa oppisit ajattelemaan." -Yö Ihmisen poika-
Elämäni aikana Olen tuntenut liikaa vihaa. Liikaa katkeruutta. Se on osaltaan turruttanut. Monessa suossa olen rämpinyt ja itse itseni ylös kammennut. Kovin moni ei tiedä kaikkea mitä olen läpi käynyt. Ei edes oma äitini.
Ikääni nähden (22) olen kokenut ehkä liikaakin.. Takana ikäviä asioita. Kuten kaksi raiskausta, abortti, hyväksikäyttö. Alkoholi oli aika suuressa roolissa perheessämme kun olin lapsi. Koulukiusaaminen seitsemän vuoden ajan. Tunnen usein itseni hylköksi. Teidän ei kannata tuomita minua olemuksestani. Olen ulospäin suuntautuva, mutta pahimmat "virheeni" pidän visusti kuoressani. Te, jotka ette näistä asioista tienneet vaan luette niistä nyt. Älkää tulko surkuttelemaan. Olen päässyt ihan ite jaloilleni. Kymmenen vuoden ajan olen pitänyt kaiken tämän itselläni ja vihdoin päätin jakaa sen teillekkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti