Kertoilen asioita menneisyydestäni ja tästä hetkestä. Paljon on mietiskelyä eri aiheista. Perheeseen meillä kuuluu mieheni, minä, poikamme Ukko ja uutena tulokkaana tyttäremme Eveliina.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Voihan möröt minun sisälläni.
Voi kun ihmiset ymmärtäs, miten vaikeeta voi olla kun omaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön. Kaikki ne pikku möröt minun päässä.. En ees haluu kaivella niitä esille sieltä. Tiedä mitä kaameuksia sieltäkin löytyy. Alkaa tää olo jo pikku hiljaa tasoittumaan, kun sai ton lääkityksenkin. Harmi, että meni rauhottavista vieroittuminen mönkään. Viime yö kyllä oli aika levotonta sorttia. Jos ens yönä sais pikkusen nukuttua. Päivä oli taas niin hyvä, miks illan siis pitää olla kauhee?
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Ahdistuneisuus.
Ai että mie en tykkää yhtään näistä paniikkikohtauksista ja tästä koko ajan päällä olevasta ahdistuksen tunteesta. No onneks sain lääkitykset niin eiköhän se siitä pikku hiljaa ala tokenemaan. Huomenna ois terapia istunto. Tänään kävin hierojalla. Tokas mulle että sä oot ihan tukossa. ja rintaranka on ikääni nähden liian suorassa. Ens viikolla onkii sit 2 hoitokertaa. Vihdoin meni ohi tuo kehon pistelykin. Yritän taas huomenna muistaa kirjoitella jotain. Jos joku haluu kertoo omia kokemuksiaan ahdistuneisuus häiriöstä niin voi kertoo.. JA myös jos joku haluaa siitä tietää voin sitäkin kertoo :)
torstai 15. maaliskuuta 2012
Päivä muiden joukossa
Ei taas jaksa kiinnostaa siivoaminen, vaikka kämppä näyttääkin kuin pommi ois räjähtänä. Ja välillä tuntuu ihan turhalta siivota kun ei sitä kukaan arvosta. Käytiin aamusta kerhossa. En taida taas ihan heti mennä sinne itseään täynnä olevien äitien sekaan. -_- Keli on ihan kiva, aurinko paistaa eikä tuule. No kaipa tuo pitää laittaa musiikki osimaan ja koittaa hiukan järkeillä kämppää jonkun näköiseksi.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Taas tämmönen päivä...
Ihmiset vois välillä mennä ihteensä ja miettiä miltä muista tuntuu.. Taas yksi ystävä on jostain kumman syystä joko suuttunut tai muuten vaan urpo. Oishan se toisaalta ihan kiva tietää mitä pahaa nyt oon tehny... Jotenkin en vaan jaksa taas ymmärtää... Tekis mieli käydä avautumassa hänelle... mutta enpä viiti. On vaan tympeetä olla epätietoudessa siitä mikä mättää. Ja sekii hyväkäs oli ainoa jolle pystyin oikeesti puhumaan mistä vaan. Näihin tunnelmiin on jälleen hyvä lopettaa. -_-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)