Voihan möröt minun sisälläni.

Voi kun ihmiset ymmärtäs, miten vaikeeta voi olla kun omaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön. Kaikki ne pikku möröt minun päässä.. En ees haluu kaivella niitä esille sieltä. Tiedä mitä kaameuksia sieltäkin löytyy. Alkaa tää olo jo pikku hiljaa tasoittumaan, kun sai ton lääkityksenkin. Harmi, että meni rauhottavista vieroittuminen mönkään. Viime yö kyllä oli aika levotonta sorttia. Jos ens yönä sais pikkusen nukuttua. Päivä oli taas niin hyvä, miks illan siis pitää olla kauhee?