Mietiskelin tässä ystävääni. Tai en tiedä voinko enää sanoa ystäväni. Toisaalta tekisi mieli tirvasta sitä turpaan, toisaalta taas mennä ja halata. En vaan enää jaksa ystäviä, jotka käyttäytyvät minua kohtaan paskamaisesti. Itse kuitenkin yritän parhaani mukaan olla hyvä ystävä. Tääkin ystävä on mulle tärkee ja rakas! Kun se ei vaan taida sitä itse täysin käsittää. Nytkin ois niin paljon purettavia asioita, mutta ei ole ketään kuka kuuntelisi tai jaksaisi edes hieman lohduttaa. Kunpa olisin ajatusten lukija niin tietäisin mitä hän ajattelee. Oonko mie tehny taas jotain väärin? Ja tämän henkilön luulisin jo ymmärtäneet, että jos sanon jotain pahasti, niin en aina sitä tarkoita kun suutus päissään tulee sanottua vaikka mitä. Tässäkin tilanteessa pyytäisin anteeksi käytöstäni tai muuta, mikä ikinä onkaan vialla ollut, jos vain henkilö itse ilmoittaisi itsestään jotain.
P.s Oot oikeesti mulle tärkee ja rakas! Miun sielunveli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti