Kerron nyt tännekin tästä meidän ylläri kakkosesta.
Nyt rv 14+3 alan pikku hiljaa itsekkin jo hahmottaa uuden tulokkaan. Alku järkytyksien ja paniikkien jälkeen tuntuu, että tämä on tarkoitettu juuri tähän hetkeen vaikkei sitä suunniteltukkaan. Pitkän tauon jälkeen selkäkivut palasivat. Lisänä uusi ranteita vaivaava kipu. Tälläkin hetkellä kipu koettelee hermoja, enkä voi ottaa panadolia vahvempaa kipulääkettä. Selän kannalta paras paikka on auton penkki. Kädet taas kettuilee jatkuvasti. Rannetuet on käytössä ja odottelen aikaa hermorata tutkimuksiin. Suunnittelen jo tukivyön käyttöön ottoa.
Alkuraskaus meni pahoinvoidessa. Oli hyvin outoa oksennella joka päivä. Edelliseltä voin vain pahoin enkä oksennellut. Naama kukkii kuin kukkaketo. Suolakurkkuja tekee mieli ja on maailmanloppu ellei niitä ole jääkaapissa. Pientä flunssan poikasta pitänyt jo monta viikkoa. Viime viikonloppuna nosti kuumeen. Koulu ei kiinnosta. Väsyttää ja paniikki on taas pinnalla. Käytössäni paniikkihäiriöön on enää Ketipinor iltaisin, että saan nukuttua. Uniongelmathan on ollut elämääni jo muutaman vuoden.
Nyt jo välillä tuntuu Elukan liikkeet. Sekin jo hahmottaa tilannetta osaltaan. Jos jo itse olen tilanteesta hieman hämilläni, voitte uskoa tuon miehen olotilan...
On sekin nyt pikku hiljaa alkanut tottua.
Oman olotilan ja etiäisten mukaan olisi tyttö tulossa. Myös sormustesti ennakoi näin. Mutta joulukuussa vasta voidaan ultrassa arvioida kuka saapuu meitä ilahduttamaan. ;)
Nyt rupean jo olemaan niin väsynyt, etten saa ajatuksia hallintaan :D Taidan rueta nukkumaan ja keritessäni kirjoittelen lisää.
