Tänään sitten löysin taas rakkauteni musiikkia kohtaan. <3
Vihdoin pystyn taas purkamaan tunteita, pieni inspiratio piirtämiseenkin alkaa löytää kipinäänsä.
Pitää varmaan koittaa kaivaa tarvikkeet esille.


"Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää."
-Kymppilinja-äänetön kuolema
-------------------------------------------------------------------------------------


Ei vois Sanan sanoitukset olla osuvampia minuun.


"katsot ulos ikkunast, sä näet linnun lentävän
taivaantuuliin kadoten kuin koko sinun elämän
...mitä elämästä jäljellä, sä päätät -
annaks vuosien määrää, vai vieläkö on määränpää?
...sydän riekaleina haluut uskoo tulevaan
valo tunnelin pääs auttaa toivoa tuntemaan
jos et anna periksi, voit edelleenkin voittaa -
mutta miten jaksaa yrittää ku menneisyys tavoittaa
pakomatka päättyy aina, vaik helpoint olis paeta
...maailman laidal ei oo helpompi vaieta
teko seuraa elämääs, se hajottaa sut lopuksi
ellet muuta vihaa demonisi kanssa sovuksi
miksi teit näin, sä et tiedä itsekkään
silmät verestäen sä et pysty enää itkeekkään
...sä et kuule, näät vaan liikkuvat huulet
...sä et kuule, näät vaan liikkees totuuden"
-Sana&Viviana-Pysy vahvana-


"Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä
Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest
Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet
Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko
Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun
Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu
Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu
Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu
On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä
Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää"
-Sana-Ette ymmärrä-

Elämä

Kuinka moni uskaltaa tulla väittämään minulle, että tietää millasta mun elämä on?
Kuinka moni todellakin uskoo tietävänsä?
Kukaan.
Ei kukaan voi tulla väittämään minulle, että tietää mitä mun elämässä tapahtuu.
Ihmiset tietää minusta vain murto-osan.
Ne ei tiedä, kuinka suuria tyhjiä, kivun täyteisiä aukkoja mun sydämessä on.
Siinä vaiheessa kun, joku kävelis joka ikisen mun ottaman askeleen ja valinnan läpi,
voisin nostaa hattua.
Silloin, joku tietäisi millaista minun elämä on.
En minä huvikseen syö lääkkeitä.
En vain enää jaksa sitä itkun täyteistä elämää.
Vinkkinä muille. Kun tiedätte mitä elämä on.
Sanokaa sitten toisille, että hanki elämä...

Kukkapenkin kuningatar

Istuskelin tuolla kukkapenkissä tänään muutaman tunnin. Jäin mietiskelemään tapaa, jota kovin moni ei ymmärrä. Tai en nyt tiedä sanoisinko sitä tavaksi. Pikemminkin oma alue. Voin sanoa, että jokaisella meillä on oma pieni salainen ympyrä ympärillään, jonka sisään se ei halua tuntemattomia kovinkaan herkästi. Esimerkiksi minun oma rinki on aika laaja. En pidä siitä, että ihmiset hyppäävät yht'äkkiä halailemaan minua tai tulevat aivan ihoon kiinni. Se on hyvin ahdistavaa! Olisiko sinusta mukavaa, että hyppäisin suoraan kiinni kyselemättä tai ilmoittamatta. Luulen, ettei. Olen muuten hyvin sosiaalinen. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja tykkään olla kaiken keskipisteenä. Se millä minut saa hyvinkin vaivautuneeksi on se iholle tuleminen. Ne on niitä pieniä asioita teille, mutta hyvinkin suuria minulle. 

Eihän haukku haavaa tee...

Niin sitä luulisi. Jotkut eivät vain ymmärrä sitä, jos toiselle sanotaan vaikkakin vain leikkimielellä : Onpas sun mahas kasvanu. Hitto sie oot lihava! Oot kohta niin lihava ettet mahu noista ovista! Saatanan läskiperse!
Tuommoiset lauseet saavat ihmisen kärsimään itseinhosta ja syömishäiriöistä. Kaikki lihominen ei ole niin yksinkertaista. Lihavana olo on sairaus. Ei kukaan halua olla lihava!
Entäs sitten rumaksi haukkuminen? Ei kukaan täällä ole täydellinen! Ei kaikkien tarvitse olla massa pissiksiä tai sika cooleja. Jokainen voisi kokeilla joskus olla oma itsensä. Kovin moni nykyään ei varmaan edes tiedä millainen se todellinen minä on.
Sekin jos satut olemaan kehitysvammainen on aivan hirveää. Ihmisten ennakkoluulot on niin käsittämättömiä. Ei se ole Heidän vika jos kehittymisvaiheessa on tullut jokin häiriö. Ei sille kukaan voi mitään. Jos se ei sitten ole äidin aiheuttamaa. Jos oppisit tuntemaan sen henkilön, jota kammoksut, voisit huomata ettei hän ole niin paha. Eihän ole erilainen kuin sinä. Loppujen lopuksi meissä kaikissa on niin paljon kaikkea samaa. Vaikka olisimme kuinka erilaisia.

Lapsiin kodistuva väkivalta.

Näin tuossa hetki sitten järkyttävän videon, joka sai kyyneleet virtaamaan. Videolla äiti hakkaa,potkii ja viskelee tavaroilla alle 2-vuotiasta lastaan, että saisi hänet lopettamaan itkemisen. Taustalla näkyy myös pienen sisaruksia. Luulen, että oli hyvä etten katsonut videota äänet päällä... 

Tämä sai miettimään, mikä ihme saa ihmisen lyömään lastaan? Oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa... Mitä niin pahaa alle 2-vuotias lapsi voi tehdä, että AIKUINEN joka on lapselle tuki ja turva, alkaa hakkaamaan?

Tähän päivään mennessä se ei ole minulle selvinnyt. Olen tavannut lapsia paljon. Niin "kilttejä" kuin "tuhmia". Ja omakin Vili Vilperi on kertonut osaamisestaan. Silti ei ole missään vaiheessa käynyt mielessä, että alkaisin omaa lastani lyömään. Vain saadakseni hänet lopettamaan itkemisen. ITKU on lapsen tapa kertoa, että on jokin hätä. Se on lapsen tapa kertoa haluavansa hellyyttä vanhemmiltaan. Video järkytti ja pahasti... Onneksi kyseinen nainen on jo saanut tuomion(joka on luultavasti ihan liian pieni) ja toivon syvästi, että naiselta on viety kaikki lapset pois. Lähetetään ajatuksiamme kaikille pahoinpidellyille lapsille ja pidetöön toivoa yllä, ettei kenenkään tarvitse kokea sitä. Se, että sulla menee huonosti ei ole lapsen syy. Ei yhdessäkään tapauksessa.

Selvennystä.

Pientä selvennystä tilanteisiin,
Myönnän. Kärsin masennuksesta, paniikkihäiriöstä sekä ahdistuneisuudesta.
Ei, en häpeä myöntää sitä ja on minun tapani kertoa siitä yleisesti.
Se ei ole helppoa elää näiden kanssa ja siksi olen myös ilmoittanut syöväni näihin edellä mainittuihin sairauksiin lääkkeitä. Käytössäni on 2 erilaista masennuslääkettä, sertralin orion ja mirtazapin ratiopharm. Toisen otan aamulla, toisen illalla yöunta parantamaan. (Tämän kaiken muun lisäksi minulla on myös unettomuutta.) Paniikkikohtauksiin käytössäni on xanor, rauhoittava lääke.
En koe itse, että minun täytyisi vaieta näistä. Mulle on hyvin tärkeetä, että kaikki minun lähipiirissä tietää näistä.
Ei se nyt ole niin ruusuilla tanssimista olla 20-vuotias ja 2,vuotiaan äiti.
Enkä nyt sano etteikö se olisi ihanaa. Olla äiti siis. Tuo lapsi on koko minun maailma. Sen pienen ihmisen takia voisin tehdä ihan mitä vaan!
Mutta palataan takaisin aiheeseen.
Ei ole häpeä olla masentunut tai kärsiä ahdistuksesta ja paniikista. Hyvin minäkin olen selvinnyt.
Halusin nyt vain puuttua siihen, että jos minä kerron julkisesti facebookissa käyttäväni lääkkeitä tai että olen juuri saanut paniikkikohtauksen, ei ole minusta mitenkään henkilökohtaista, mitä se voi teidän muiden mielestä olla.
Jokaisella meistä on ne omat huonot hetket. Joillakin niitä on enemmän, joillakin vähemmän. Itse olen löytäny avun. Ei se olisi pojallekkaan hyväksi, jos minä vain itkisin päivästä toiseen.
Suurin osa meistä ei tiedosta tarvitsevansa apua. Minä tiedostin ja osasin hakea apua.
Toivon siis todella, että tämä auttaisi jota kuta hakemaan apua.

"Siskolta" "Veljelle"

Ystävyys. Mitä se sinulle merkitsee?
Minulle se merkitsee kaikkea paskaa.
Tuskaa, siitä menetyksestä.
Kyyneleitä, joita ei jaksaisi vuodattaa.
Pettymystä. Olenhan kertonut suurimmat salaisuuteni.
Pelkoa, että kuulen ne salaisuudet jostain muualta.
Se pieni särkynyt sydän, joka joskus rakasti sua niiku veljeään.
On särkynyt moniin pienen pieniin palasiin, eikä sitä korjata hetkessä entiselleen.
Välillä mietin, miksi ihmeessä menin taas luottamaan?
Luotin, vaikka tiesin siitä seuraavan vain surua.
Itkua.
Pelkoa.
Kaipuuta.
Mutta olenpahan viisastunut, enkä luota enää.
En sinuun, enkä muihinkaan.
Eli suuri kiitos Sinulle, rakkaani...

Runo.

Katson peiliin, mitä nään.
Katsoo vastaan surusilmä tää.
Ei silmät itke vaan sielu tää,
joka tyhjiin kuorii jää.

Pimeitä aikoja kestänyt on,
pelottavia sanoja kohdannut.
Tuntenut pelkoa,
saanut ei selkoa,
kuka mitäkin tarkoittaa.

Tuntee surua peilikuvansa takia,
pää maassa asti laahaa perässä.
Kyynel silmäkulmaan pilkahtaa.
Ei ääntä pääse suusta ollenkaan.

Tuntee kylmää,
pelkoa syvää.
Turhaan ajattelee
rakkautta tyhjää.
Kaipaa muitakin silmiä,
kuin peilikuvansa pelkoa.
Kuka häntä koskaan on silmiin katsonut,
kuka häntä on koskaan kaivannut,
kuka hänet viereensä tahtoisi,
kuka hänet syvältä nostaisi.
Kuka hänen äänen kuulisi,
kuka häntä pois pelosta auttaisi,
hän huutaa, kukaan ei kuule,
hän pelkää kukaan ei auta.

Peilikuvakin syyttävästi tuijottaa,
hän pakottautuu silmiin katsomaan,
hän tahtoisi edes yhden ystävän,
joka syyttävin silmin häntä ei seuraisi,
ei valehtelisi,
eikä pakottaisi.
Joka hänestä ei juoruisi,
johon luottaisi.
Hän itkee itsensä uneen...


-------------

Sitäpä siis...

Pää leviää... Ketä kiinnostaa joku paras kaveri?
Ne vaan pettää sut uudestaan ja uudestaan...

Muistan kui sillo mun kädest puristit.
Jos olin iha rikki, sä sillo mut paransit, 
Kuuntelit mun ongelmii, 
mun kans itkit, 
se siit sit sä muutuit kusipääks taas..


Joka päivä kelailen vaan sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan.
Kyynelten läpi niin vaikea ymmärtää
elämässään olevan jotain tärkeää
rumii sanoja, ei mitään järkevää
turhii sanoja, joista jäljet jää.


Ota tää mun sydän,
pidä hyvää huolta.
Rakasta se vahvaksi,
omista se kokonaan.
Ota tää mun sydän,
suutele kipu pois.
Hengitä se elämään,
älä päästä kuolemaan.

Tahdon olla sun,
ihan täysin, kokonaan.
Haluan oppia sua
oikein rakastamaan.
Siis ota tää mun sydän,
puhalla elämään uudestaan.

Ota tää mun elämä,
pidä hyvää huolta.
Korjaa se ehjäksi,
liitä sinun elämään.
Ota tää mun elämä,
minä sulle antaudun.
Älä säikähdä virheitä,
niitä synkimpiäkään.

Tahdon olla sun,
ihan täysin, kokonaan.
Haluan oppia sua
oikein rakastamaan.
Siis ota tää mun elämä,
älä irrota milloinkaan.

Annoin sydämeni sulle,
pyysin pitämään siitä huolta.
En halunnut enää nähdä
sitä pimeän toista puolta.
Nyt tässä oon, eikä mihinkään
mua mikään saa tästä lähtemään.

Biisit ketä toimii tänään...

-Me kuulutaan yhteen-


Lupaan sulle aina liikaa
Koetan toivees toteuttaa
Jos ois taskut täynnä rahaa
Saattais olla helpompaa

Tänään illuusiot haihtuu
Lapset vihaa toisiaan
Riita jatkuu päivä vaihtuu
Kiukku katseet ummistaa

Tunnistatko mut?
En oo kadonnut

Joskus ennen elin yksin
Aioin maailman valloittaa
Nyt on aikaa enää öisin
Unelmiinsa nukahtaa

Sä et pelkää tarttuu hetkeen
Vedät mut sun maailmaan
Niin kuin myrkyn jälkeen helteet
Vastakohdat voimistaa

Vaikken tahtoisi
Viet mut mukaasi

Ois kai voinut päästä vähemmälläkin
Kaiken jälkeen lentää kamat vieläkin
Teen mitä täytyy ja mä teen sen hyvin
ja teen sen vuokses sun

Hei ruipelo, muistatko jo?
Me kuulutaan yhteen
Hei läskipää, miksi et sä nää?
Me kuulutaan yhteen
Älä luovuta, me ollaan voitolla
Me kuulutaan yhteen 
Hei ruipelo se on kohtalo.






-Älä tyri nyt-


jaksat vielä jonkin aikaa
tätä paikkaa, näit ihmisii

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä

taas perinteinen perjantai-ilta
rallin äänet kaikuu kaupungilta
frendi kysyy sua mukaan säätämään
mutta säädöt ne jääkööt tänää
sulla on matkalippu toiseen maailmaan
kunhan toki maltat olla voi siis
emmä rupeis hankaluuksia haalimaan
tää mesta ei oo sun kokoseks

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä

älä tyri nyt, älä lyö yli nyt
älä antaudu angstin valtaan
jengi pykinyt, on huolella leikkinyt
kuoleman kanssa jo vuosia nyt

käy koulut ja hanki pätevyys
et voi panna sitä päihteiden syyks
ettet pystynyt pitämään rotia
vaikket nyt kestä sun kotia
mee eteenpäin kun sotilas

mahikset on vähissä täällä
puun ja kuoren välissä täällä
mut valo paistaa tunnelin päässä
nyt sinnittelet, pysy kii elämässä

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä

älä tyri nyt, älä lyö yli nyt
älä antaudu angstin valtaan
jengi pykinyt, on huolella leikkinyt
kuoleman kanssa jo vuosia nyt

käy koulut ja hanki pätevyys
et voi panna sitä päihteiden syyks
ettet pystynyt pitämään rotia
vaikket nyt kestä sun kotia
mee eteenpäin kun sotilas

Tarinan poikasta

Sotasuunnitelma

Eräänä keväisenä iltana Meri ja Milla päättivät käydä pienellä kävelylenkillä. Kävellessään he alkoivat pohtia suunnitelmaansa keskustella Eemin kanssa. Keskustelun tuoksinassa he huomasivat sivusilmällä punaisen audin parkkeerattuna parkkipaikalle. He kävelivät siitä ohi keskustellen päivän tapahtumista ja vilkkuillen autoa. Silloin he päättivät toimia ja suunnittelu alkoi. 
-
Aamun valjetessa Meri alkoi etsiä tietoa agentin tavaroista. Tarvittaisiin lämpökamera, kiikarit, maastopuvut, sorkkarauta, kukkia äidille, nukutusnuolia varmuuden vuoksi, pullo viinaa, kommandopipot, sotamaalaukset, pamput ja haarniska Leeville. Mukaan pitäisi ottaa myös metallia ja lasipulloja. Pitäisihän sitä varautua eväsleivillä ja kaakaolla. Eihän sitä ikinä tiedä kuinka kauan sitä joutuu odottelemaan. Millan tekiessä eväitä, Meri valmisteli tavaroita. Pian kaikki olisi valmiina ja suuri päivä koittaisi.
-
Taustalla soi James Bondin tunnari. Meri ja Milla ovat sonnustautuneet asusteisiinsa ja hiipivät Laaksotietä pitkin kohti Saukkosten taloa. Metri metriltä jännitys tiivistii. Pian kuuluu rasahdus ja he jähmettyvät paikoilleen. Mikä se oli? He katselevat ympärilleen. Mitään ei näy. Äkkiä Milla huomaa äänen lähteneen Leevistä, jonka he melkein unohtivat ottaa mukaan. Huokaisten helpotuksesta he jatkavat matkaa.
-
Milla ja Meri asettuvat Saukkosten talon läheisyyteen piiloon. Milla katselee kiikareillaan näkyykö Eemiä, Meri taas katselee lämpökameralla lämpöjälkiä. Yht'äkkiä he kuulevat renkaiden ujellusta. He pujahtavat puiden taakse ja vilkuilevat ympärilleen. Äkkiä pihaan kurvaa kirkkaan punainen audi. Eemi nousee autosta ja kävelee sisälle. Hetken kuluttua Meri ja Milla hiipivät piilostaan pihaan ja ottavat metallit ja lasipullot esille. Meri näppäilee Eemille viestin: "Tuletko pihalle vai laitetaanko auto paskaksi?" Milla hajottaa yhden lasipulloista. Hetken kuluttua ulko-ovi aukeaa rysähtäen. Eemi syöksyy pihalle. Siinä samassa Meri ja Milla ovat hänen kimpussaan. *SENSUROITU OSIO*
-
Hetken kuluttua kaikki on ohi. Meri ja Milla ottavat Eemistä kiinni ja kävelevät sisään. Vastassa on Eemin äiti. Meri sanoo: - Mie tulin nyt sille kahville, Nää ois siulle. *Ojentaa kukkakimpun*. Eemi on mustelmilla. Vaatteet riekaleina. Mutta ainakin on oppinut läksynsä. Ei kannata suututtaa Mammaa!

Sunnuntain mietteet

Mietiskelin tässä ystävääni. Tai en tiedä voinko enää sanoa ystäväni. Toisaalta tekisi mieli tirvasta sitä turpaan, toisaalta taas mennä ja halata. En vaan enää jaksa ystäviä, jotka käyttäytyvät minua kohtaan paskamaisesti. Itse kuitenkin yritän parhaani mukaan olla hyvä ystävä. Tääkin ystävä on mulle tärkee ja rakas! Kun se ei vaan taida sitä itse täysin käsittää. Nytkin ois niin paljon purettavia asioita, mutta ei ole ketään kuka kuuntelisi tai jaksaisi edes hieman lohduttaa. Kunpa olisin ajatusten lukija niin tietäisin mitä hän ajattelee. Oonko mie tehny taas jotain väärin? Ja tämän henkilön luulisin jo ymmärtäneet, että jos sanon jotain pahasti, niin en aina sitä tarkoita kun suutus päissään tulee sanottua vaikka mitä. Tässäkin tilanteessa pyytäisin anteeksi käytöstäni tai muuta, mikä ikinä onkaan vialla ollut, jos vain henkilö itse ilmoittaisi itsestään jotain.
P.s Oot oikeesti mulle tärkee ja rakas! Miun sielunveli <3

Voihan möröt minun sisälläni.

Voi kun ihmiset ymmärtäs, miten vaikeeta voi olla kun omaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön. Kaikki ne pikku möröt minun päässä.. En ees haluu kaivella niitä esille sieltä. Tiedä mitä kaameuksia sieltäkin löytyy. Alkaa tää olo jo pikku hiljaa tasoittumaan, kun sai ton lääkityksenkin. Harmi, että meni rauhottavista vieroittuminen mönkään. Viime yö kyllä oli aika levotonta sorttia. Jos ens yönä sais pikkusen nukuttua. Päivä oli taas niin hyvä, miks illan siis pitää olla kauhee?

Ahdistuneisuus.

Ai että mie en tykkää yhtään näistä paniikkikohtauksista ja tästä koko ajan päällä olevasta ahdistuksen tunteesta. No onneks sain lääkitykset niin eiköhän se siitä pikku hiljaa ala tokenemaan. Huomenna ois terapia istunto. Tänään kävin hierojalla. Tokas mulle että sä oot ihan tukossa. ja rintaranka on ikääni nähden liian suorassa. Ens viikolla onkii sit 2 hoitokertaa. Vihdoin meni ohi tuo kehon pistelykin. Yritän taas huomenna muistaa kirjoitella jotain. Jos joku haluu kertoo omia kokemuksiaan ahdistuneisuus häiriöstä niin voi kertoo.. JA myös jos joku haluaa siitä tietää voin sitäkin kertoo :)

Päivä muiden joukossa

Ei taas jaksa kiinnostaa siivoaminen, vaikka kämppä näyttääkin kuin pommi ois räjähtänä. Ja välillä tuntuu ihan turhalta siivota kun ei sitä kukaan arvosta. Käytiin aamusta kerhossa. En taida taas ihan heti mennä sinne itseään täynnä olevien äitien sekaan. -_-  Keli on ihan kiva, aurinko paistaa eikä tuule. No kaipa tuo pitää laittaa musiikki osimaan ja koittaa hiukan järkeillä kämppää jonkun näköiseksi.

Taas tämmönen päivä...

Ihmiset vois välillä mennä ihteensä ja miettiä miltä muista tuntuu.. Taas yksi ystävä on jostain kumman syystä joko suuttunut tai muuten vaan urpo. Oishan se toisaalta ihan kiva tietää mitä pahaa nyt oon tehny... Jotenkin en vaan jaksa taas ymmärtää... Tekis mieli käydä avautumassa hänelle... mutta enpä viiti. On vaan tympeetä olla epätietoudessa siitä mikä mättää. Ja sekii hyväkäs oli ainoa jolle pystyin oikeesti puhumaan mistä vaan. Näihin tunnelmiin on jälleen hyvä lopettaa. -_-