Paniikkihäiriö - Mitä se on?

Ahdistuneisuus kuuluu elämään. Olemalla varovaisia tai huolestuneita vältämme huonot tai varomattomat ratkaisut, uhkarohkeuden seuraukset, jopa terveyden vaarantamisen. Myös kyky paniikkireaktioon on yleensä hyödyllinen ominaisuus, joka palvelee niin ihmisen kuin eläimenkin säilymistä hengissä. Toimintakykyä haittaavasta tai lamaavasta ahdistuneisuudesta voi kuitenkin kehittyä ongelma. Hoitamaton ja kontrolloimaton ahdistus saattaa johtaa työkyvyttömyyteen, riippuvuusongelmiin ja masennukseen - pahimmassa tapauksessa itsemurhaan. Tällaista pitkäaikaista, pahenemaan taipuvaista ahdistusta kutsutaan nykyisin sairausluokituksessa ahdistuneisuushäiriöksi. Yksi poikkeava muoto on paniikkihäiriö.

Paniikkikohtaus alkaa räjähdysmäisesti ja pahenee nopeasti täydeksi pakokauhuksi. Henkisinä oireina ihminen kokee usein kuoleman, hallinnan menettämisen tai "sekoamisen" pelkoa. Samaan aikaan tuntuu voimakkaita ruumiillisia oireita: sydän hakkaa, kylmät ja kuumat aallot vyöryvät yli, vapina heikotus ja pyörrytys ravistavat, silmäterät laajenevat, vatsa oireilee ja ilma tuntuu loppuvan. Liian tiheä hengitys saattaa laskea veren happamuusastetta, mikä aiheuttaa puutumista ja pistelyä etenkin suun ympärille ja käsiin. Kohtaukset kestävät yleensä alle puoli tuntia ja niitä usein seuraa voimakas ahdistus, väsymys, hämmennys ja huoli seuraavasta kohtauksesta.

Useimmat paniikkihäiriö potilaat pystyvät kuvailemaan ensimmäiset kohtauksensa hyvinkin tarkasti. Toistuessaan kohtaukset lisäävät omien tuntemusten tarkkailua ja voimistavat perusjännitteisyyttä. Tilanne saattaa johtaa kauhun kierteeseen: itsetarkkailu ja katastrofimielikuvat lisäävät ahdistuneisuutta entisestään ja ihmiselle kehittyy paniikkihäiriö. Vähitellen ihminen alkaa välttää tilanteita, joissa kohtaukset ovat aikaisemmin tulleet tai joissa ne tuntuisivat erityisen kiusallisilta ja noloilta. On tavallista, että ihminen alkaa pelätä esimerkiksi julkisia paikkoja ja yksin olemista.

Paniikkihäiriön oireet:
* sydämentykytys, rintatuntemukset
*ilman loppumisen tunne
*hikoilu, kylmät ja kuumat aallot
*vapina, tärinä
*huimaus, heikotus
*epätodellinen olo
*kuolemanpelko
*kontrollin menettämisen pelko, sekoamisen pelko

Lähes sadan vuoden ajan on psykiatrisessa kirjallisuudessa kuvailtu paniikkipotilaita ja pohdittu syitä heidän ongelmaansa. Vanhemmat teoriat painottivat pääasiassa potilaan lapsuudessa kokemia ristiriitoja ja traumoja. Sittemmin on havaittu, etteivät pitkätkään menneisyyttä tutkivat hoidot juuri näytä vaikuttavan paniikkikohtauksiin. Myöhemmin psykologiset teoriat ovat korostaneet ahdistuneisuuden kehämäistä ja itseään ruokkivaa luonnetta: nimenomaan uuden kohtauksen pelko laukaisee usein seuraavan kohtauksen. Paniikkipotilaille on tyypillistä kaoottisen hämmentynyt mielentila ja taipumus tulkita oireita katastrofaalisesti.

Taipumus paniikkihäiriöön on osittain perinnöllinen. Vaikea paniikkihäiriö esiintyy usein suvuittain tai samoissa suvuissa masennussairauden, pakkomielteisyyden, syömishäiriöiden ja alkoholismin kanssa. Paniikkialttiit ihmiset ja heidän lähisukulaisensa ovat myös muita herkempiä reagoimaan paniikilla ja liikahengityksellä joihinkin kemiallisiin ärsykkeisiin, kuten veren happo- emästasapainon häiriöihin ja sisäelinhermostoa kiihottaviin aineisiin (mm. kofeiini, adrenaliinin kaltaisesti vaikuttavat aineet). Perinnöllistä alttiutta paniikkireaktioihin voisi verrata autoon, jossa on moottorin kokoon  nähden liian pieni jäähdytin. Paniikkikeskusta (locus coereleus) jäähdyttävät aivojen raphe-tumakkeet, jotka käyttävät serotoniinia välittäjäaineena. Tasaisella maalla ajettaessa eli normaalitilanteissa pienikin jäähdytin toimii riittävän hyvin, ylämäki tulee vastaan ihmisen kohdatessa menetysten, stressin tai sairauksien aiheuttamia henkisiä paineita. Kahvi, alkoholi tai lääkkeet voivat myös laukaista kemiallisia paineita. Tällöin liian koville joutunut jäähdytin alkaa kiehua ja syntyy paniikkioireita.

Paniikkihäiriö saattaa alkaa jo lapsuudessa ja olla koulupelon takana. Tavallisesti se kuitenkin alkaa nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Vanhuudessa koettu paniikkihäiriö liittyy usein masennusoireisiin. Lähes puolet ensimmäisen kohtauksen saaneista on äskettäin kokenut jonkin menetyksen, henkisen loukkauksen tai suuren elämänmuutoksen. Usein paniikkihäiriötä edeltää myös ruumiilliseen sairauteen liittyvä tai kemialliseen kuormituksen, yleiskunnon ja terveyden laiminlyönti sekä epäsäännöllinen elämä. Toisinaan paniikkikohtaukset alkavat vakavan masennuksen yhteydessä ja useimmiille paniikkihäiriöpotilaille kehittyy jossain vaiheessa masennusoireita.

Toistuvat kohtaukset aiheuttavat huolta ja johtavat jatkuvaan jännitystilaan. Koko elimistö on stressaantunut eikä ihminen voi rentoutua öisin. Seurauksena on nukahtamisvaikeuksia ja katkoonaista unta. Uupumus, pessimistiset tulevaisuudenkuvat ja itsetunnon romuttuminen vievät kohti masennusta ja epätoivoa. Tilanteiden tai paikkojen vältteleminen, riippuvuus läheisistä ihmisistä ja turvautuminen lääkkeisiin tai alkoholiin johtavat itsetunnonheikkenemiseen ja masennuksen pahenemiseen. Syvenevästä kierteestä seuraa ennen pitkä vaikeuksia töissä ja kotona. Läheiset tarkkailevat tilannetta voimattomina ja ahdistuneina ja ovat helposti tuomitsevia tai moralisoivia. He näkevät usein pelkän lääke- tai alkoholiongelman.

Mikäli paniikkihäiriö ei ole kroonistunut, melko lyhytkin hoito voi riittää. Ensimmäinen askel on oireiden vaarattomuuden ja fysiologisen mekanismin ymmärtäminen. Jälkeenpäin oirehistoria voidaan udein kartoittaa tarkasti ja samalla aiemmin selittämätön muuttuu ymmärrettäväksi ja loogiseksi. Terapeuttiset keskustelut auttavat jäsentämään niitä henkisiä tekijöitä, jotka laukaisevat oireet. Jos paniikkioireiden taustalla on jokin ruumiillinen sairaus tai lääkitys, jo pelkkä syy-yhteyden havaitseminen helpottaa. Elämäntapoihin (kahvi, alkoholi, lepo, liikunta) voi jokainen itse vaikuttaa. Säännöllisten elämäntapojen tervehdyttävä vaikutus saattaa hämmästyttää potilasta kovasti. Kannattaa myös muistaa, että runsas kahvin ja alkoholin käyttö vie tehoa lääkehoidolta. Pitkään jatkuneen paniikkihäiriön hoitamiseen ei pelkkä tieto riitä. Taustalla on usein masennus ja takkuinen ongelmavyyhti, jonka jokainen osa-alue tarvitsee huomiota. Ensimmäinen tavoite on oireiden saaminen hallintaan: pahat paniikit taltutetaan lääkityksellä. Vaikean paniikkioireilun alkuvaiheessa ei ole mitään syytä vältellä rauhoittavaa ensiapulääkitystä, jos kokonaishoito on muuten kunnossa. Jo pelkkä tieto siitä, että oireita on mahdollista hallita, helpottaa usein potilasta.

Insesti

Tässä on noussut elämääni asia, jota on vaikea käsittää. Kun isä kajoaa omaan tyttäreensä. Oma ALLE kouluikäinen tytär.
Niin toivon, että tekijä saa rangaistuksen teostaan. On ollut välillä hiukan rankkaakin seurata vierestä toisen pahaa oloa ja ahdinkoa. Juuri hänelle todettu jonkin sortin paniikkihäiriö.
Välillä on niin avuton olo kun ei ole itse voinut olla estämässä tapahtumia.
Sitä jää miettimään mitä olisi voinut tehdä.
Henkilö on kokenut jotain niin traumaattista ja kauheaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Tässä on niin sanaton olo. Ja niin avuton.

Pyrin nyt tukemaan häntä sen mitä pystyn.
 Autan asioissa joissa apua tarvitsee.
 Tuen hetkinä, jotka tuntuvat vaikealta.
Olen valmis kuuntelemaan kellon ympäri.