Taas tätä..

Mun mielestä tää päivä alko TOSI hyvin. Kävin salilla puottelemassa pahimmat vitutukset, mut ei se tuntunu sit hyödyttävän mitään kun nyt tuntuu että seinät kaatuu päälle.. Ahdistaa, vituttaa ja muuta ihanaa.. EN JAKSA! Pitkäänpä sitä hyvää oloo kestikin.. jopa kuukaus ilman paniikkia ja nyt ollaan taas tässä pisteessä..

Kipukertomus

Tänään postissa tuli lääkäriltäni kipukertomus jonka haluan jakaa teidän kanssa.

Tulosyy             Tri Lauri Saavalaisen lähettämänä lähinnä selkäkivun lääkitysarvioon.

Esitiedot            21-vuotias heinäveteläinen nainen, kouluttautumassa puusepäksi, koulu nyt 3 vuotta tauolla

                         ollut lapsen saamisen vuoksi. Viikonloppuisin työskentelee kaupassa.

                         Paniikkihäiriötä ja lievää masennusta sairastaa. Näihin menossa Venlafaxin-lääkitys sekä

                         tarvittaessa alprox/propral.

Nykysairaus      8 vuoden ajan lanneselkäkipuja, ajoittain säteilyoireita vaihdellen molempiin alaraajoihin. Nyt

                         viimeisen vuoden aikana kivut hankaloituneet. Tullut selvempi oikean alaraajan radikulaari

                         oire. Kipu säteilee reiden ja säären ulkosyrjään, kantapäähän, jalkaterän sisäsyrjälle. Kipu

                         luonteeltaan pistävää ja polttavaa. Ajoittain edelleen kivuttomiakin jaksoja, kivut

                         pahimmillaan NRS 9/10. Poikkeukseellisesti autolla ako lievittää kipua, kun löytää hyvän

                         asennon. Kumartelu, kyykkiminen hankaloittavat kipuja.

                        Fysiatrialta katsottu lannerangan MRI-tutkimus 4/2013 ja tässä L4-5 tasolla dorsaalisesti

                        pieni sentraalinen diskusprolapsi, joka samankaltainen löydös kuin vuonna 2008. Lisäksi

                        uutena löydöksenä presakraalivälin pieni dorsaalinen prolapsi.

                        Konservatiivinen hoitolinjaus tehty. Saanut ohjeita omaharjoitteisiin ja näitä pyrkinyt

                        tekemään säännöllisesti. Lääkityksistä ei tähän mennessä ole kokenut juurikaan apua olleen.

                        Lyricat, Tramalit, Panacodit sekä tulehduskipulääkkeet kokeiltu.

Nykytila           Asiallinen, normaalivartaloinen nainen. Kävely lähinnä normaalia. Pystyy kävelemään myös

                        varpailla ja kantapäillä. Kyykkyyn ja ylös pääsee omin voimin ilman tukea. Selän

                        etutaivutuksessa sormenpäät jäävät lähes puolen metrin päähän lattiasta. Taaksetaivutus

                        kivulias, sivutaivutukset tavanomaiset. Selän asento on tasapainoinen, lievästi oiennut

                        lannelordoosi. Lasegue 45/45 astetta. Patella +/+, akilles +/+, Babinski -/-. Kosketustunnon

                        ilmoittaa oikeassa alaraajassa kauttaaltaan alentuneeksi.

Pohdinta          Radikuloiva, konservatiivisesti hoidettava lanneselkäkipu. Potilaan ongelma huono selän

                       hallinta, lihaskunto. Jossain määrin todennäköisesti paniikkihäiriö/masennusoirehdinta

                       myötävaikuttavana tekijänä.

Suunnitelma     Kokeillaan aluksi oireenmukaisena hoitona kortikoidiepiduraalipuudutusta kuntoutusta

                       tukemaan. Uusia lääkehoitokokeiluja ei tässä vaiheessa tehdä.

Päädiagnoosi   M54.4 Lanneselän kipu ja iskiaskipu

1.sivudiagnoosi  F41.00 Keskivaikea paniikkihäiriö, vähintään neljä kohtausta kuukauden aikana.

Pitkästä aikaa.

Näin sitten pitkästää aikaa ajattelin tänne tulla purkautumaan.
Mun kohdalla ei taida toimia millään lailla nämä BFF jutut.. -_-

Puoliksi omistettuna kyseiselle henkilölle:
Jos saat yli 2 vuoden tuomion, sä et todellakaan odota hovin päätöstä siviilissä.
Se on ihan lakiin kirjoitettu juttu. Eikö ois vaan helpompaa mennä ja kärsiä se puolikas tuomio?
Mun mielestä ois.

Bestikset on berseestä sanon minä. Niin paljon helpompi elää ilman niitä. Ei tartte kärsiä.
Onnekseni olen kuitenkin löytäny tilalle kaksi hyvää ystävää.

Nyt olen kuukauden ajan ollut sairaslomalla tuon selän takia. Eilen lääkäri päätti että kokeillaan epiduraali/kortisoni hoitoa. Saa nähdä auttaako sekään mun kipuihin. Lääke hoitoa ei enää testailla.
En nyt millään keksi edes yhtä tiettyä aihetta josta kirjoittaa..

Paniikki on pahentunut viimeisen 3 viikon aikana. Kohtauksia on suurinpiirtein joka päivä. Ahdistus on ja pysyy. Vaki lääkitystä vaihdettiin ja annosta nostettiin. Venlafaxin 150 mg. Xanoria menee kohtaukseen 1 mg. Tuntuu jotenkin, että kaikki kasaantuu minun niskaan. Vaikka kuinka yritän pitää muitten ongelmat poissa itseltäni.

Ahdistus kasvaa päivä päivältä. Ja sen mukana kohtaukset pahenee. Voi kun elämä ois niin paljon helpompaa ilman näitä kaikkia sairauksia.

Ja meninhän minä juhannus aattona naimisiin. <3 Sain maailman ihanimman miehen ihan ikiomaksi. <3

Yksin.

Mä olen jollain tapaa niin väsynyt olemaan kaikkien tuki ja turva. Se kuunteleva osapuoli. Kaikki ei todellakaan ymmärrä kuinka yksin mä oon. Varmasti jokainen on jossain vaiheessa huomannut olevansa yksin. Tavalla tai toisella. Mutta kun huomaat olevasi yksin joka päivä viikossa, kuukaudessa ja vuodessa, ei mikään ole hyvin.
 Loppujen lopuks mä vaan oon ihan täysin yksinäinen. Vaikka ulospäin saattaa näyttää siltä että mulla menee niin helvetin hyvin yms. Mut loppujen lopuks mä oon Yksin. Joo mulla on mies ja lapsi, mutta ei mulla ole ystävää jonka kanssa olla ja jolle kertoa kaikkea. Ja joka varsinkin olis valmis tulemaan mun luokse kun mulla on paha olla. Jolle soittaa ja itkeä. Jotenkii mä oon niin loppu ihmisiin, jotka kaipaa mun seuraa vain kun ei ole muita saatavilla. En minä oo mitään kertakäyttö kamaa jonka voi hylätä kun ei enää tarvii.
Voi kun joskus tulisi joku ihan tosissaan mun luo ja kysyin miten mulla oikeesti menee. Onko mulla ihan oikeesti kaikki hyvin.
Ei mun elämässä nykyään ole kuin työ (kohta koulu), lapsi ja kotityöt. Ja mies, josta tuntuu hirveen hankalalta olla kun itken ja puran kaiken sille. Joo, Kyllä käyn kerran kuussa juttelemassa mielenterveysneuvojalle mutta ei sekään oo sama asia kuin puhua ystävälle. Mä en toisaalta ees muista enää mitä on jutella ystävälle.
Mitä on käsitys "paras ystävä". Joo oli mulla kerran semmonen, mutta kaikki muuttu kun Ukko synty. Kaikki ne viimesetkin  ns. kaverit hävis. Eihän minun ikäset sinkut/perheettömät ymmärrä miten vaikea minun on lähteä minnekkään ilman poikaa. Jos kukaan ei ole huomannut se on nykyään hieman helpompaa kun poika on isompi ja voin/uskallan laittaa sen yökylään jopa kahdeksi yöksi.
Mä ihan tosissaan tarviin jonkun muunkin kuin Ukon, Mikon ja 4 seinää.
Vaikka olen töissä kaupan kassalla ja näen ihmisiä päivittäin paljon, ei se ole sama asia kuin olla kahden jonkun kanssa ja jutella. Ja joo tiiän, oon vaikee ihminen puhumaan kun olen menettänyt mun luottamuksen. Niin moni ihminen on särkeny mun sydämen ystävyydessä.