Selvennystä.

Pientä selvennystä tilanteisiin,
Myönnän. Kärsin masennuksesta, paniikkihäiriöstä sekä ahdistuneisuudesta.
Ei, en häpeä myöntää sitä ja on minun tapani kertoa siitä yleisesti.
Se ei ole helppoa elää näiden kanssa ja siksi olen myös ilmoittanut syöväni näihin edellä mainittuihin sairauksiin lääkkeitä. Käytössäni on 2 erilaista masennuslääkettä, sertralin orion ja mirtazapin ratiopharm. Toisen otan aamulla, toisen illalla yöunta parantamaan. (Tämän kaiken muun lisäksi minulla on myös unettomuutta.) Paniikkikohtauksiin käytössäni on xanor, rauhoittava lääke.
En koe itse, että minun täytyisi vaieta näistä. Mulle on hyvin tärkeetä, että kaikki minun lähipiirissä tietää näistä.
Ei se nyt ole niin ruusuilla tanssimista olla 20-vuotias ja 2,vuotiaan äiti.
Enkä nyt sano etteikö se olisi ihanaa. Olla äiti siis. Tuo lapsi on koko minun maailma. Sen pienen ihmisen takia voisin tehdä ihan mitä vaan!
Mutta palataan takaisin aiheeseen.
Ei ole häpeä olla masentunut tai kärsiä ahdistuksesta ja paniikista. Hyvin minäkin olen selvinnyt.
Halusin nyt vain puuttua siihen, että jos minä kerron julkisesti facebookissa käyttäväni lääkkeitä tai että olen juuri saanut paniikkikohtauksen, ei ole minusta mitenkään henkilökohtaista, mitä se voi teidän muiden mielestä olla.
Jokaisella meistä on ne omat huonot hetket. Joillakin niitä on enemmän, joillakin vähemmän. Itse olen löytäny avun. Ei se olisi pojallekkaan hyväksi, jos minä vain itkisin päivästä toiseen.
Suurin osa meistä ei tiedosta tarvitsevansa apua. Minä tiedostin ja osasin hakea apua.
Toivon siis todella, että tämä auttaisi jota kuta hakemaan apua.