On ihmellistä miten luottamus toiseen ihmiseen voi loppua hetkessä. Elämäni aikana olen aina joutunut pettymään turhiin lupauksiin. Oli kyseessä kuinka läheinen henkilö. Kun joutuu pettymään yhä uudelleen ja uudelleen ei enää luota ihmisiin. Tuntuu jo siltä etten voi puhua asioistani kenellekkään. Tähän liittyy jälleen pelko pettymyksestä. Pelko luottaa ihmisiin. Pelko tulla jälleen petetyksi.
Ystävyys voi olla suoraan sanottuna perseestä. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin, jotka eivät ole luottamukseni arvoisia?
Ehkä en enää puhu asioistani kenellekkään. Se olis helpointa. Ei tarvitsisi enää pettyä. Eläisi kuin ei muita olisikaan.
Minä ylhäisessä yksinäisyydessäni unelmien pilvilinnassa.
Saisinpahan olla rauhassa kaikelta turhalta paskalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti