Mä toivon, että joka ikinen ihminen joka 7 vuoden ajan minua koulussa kiusasi lukee tän.
Oon miettiny, että mikä mussa oli niin pahaa. Mikä teidät sai kiusaamaan juuri minua? Nää kysymykset sinkoilee mun päässä aina. Isot kiitokset teille kaikille, että teitte mun elämästä helvettiä. Teidän takia mulla on masennus, paniikkihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö.
Onko teillä nyt hyvä mieli? Oliko ihanaa kiusata? Niin pitkään kunnes laitoin hanttiin ja aloin itse kiusaajaksi.
Pyydän tässä samalla anteeksi kaikilta joita itse olen kiusannut. Taustalta löytyy oma kiusaaminen. Toivottavasti kaikki kiusatut lapset ja aikuiset ottaa itseään niskasta kiinni ja panee vastaan.
Ei ole oikein kiusata, tiedän. Jollain tapaa piti saada kaikki paha mieli ulos itsestä. Ei kaikkea tosin ole saatu pois. Välillä mietin itkien miksi minä olin pääkohde. Miksi minulle haluttiin pahaa?
Ei pieni ihminen osaa kertoa vanhemmille tai opettajille. Toivon, että oisin ite uskaltanu aikasemmin.
Tän mun kovan ravun kuoren alla on herkkä ja nurkkaan ajettu pieni ihminen. Ihminen joka säikkyy, pelkää ja on ahdistunut.
Isot kiitokset vaan kiusaajille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti